Punainen liha kuulostaa melkein kirosanalta monen korvaan, ja moni onkin jättänyt sen kokonaan pois ruokavaliostaan. Monille valintaperusteena voi olla esimerkiksi ympäristö, eettisyys tai terveys. Tässä artikkelissa paneudumme jälkimmäiseen eli tutkimuksiin punaisen lihan terveysvaikutuksista. Jatka siis lukemista, jos pihvi lautasellasi, tai sen puute, on mietityttänyt sinua!

Tarkastelen muun muassa lihan kulutuksen historiaa ja suosituksia, sekä lihan kulutuksen yhteyttä syöpään ja terveyteen. Käyn myös läpi, miksi kyselyihin luottavat väestötutkimukset eivät välttämättä ole kovin luotettavia tiedonlähteitä.

Punaisen lihan kulutus oli korkeimmillaan 1970-luvulla

Naudanlihan syönti on ollut korkeimmillaan 1970-luvulla, jolloin keskiverto yhdysvaltalainen kansalainen söi noin 40 kg nautaa vuodessa eli noin 110 g päivässä. 1970-luvulta nykypäivään naudan kulutus on laskenut noin 40%. Samalla tosin kanan ja kalkkunan kulutus on noussut yhtä paljon, eli lihan kulutusta Yhdysvaltain kansalaiset eivät keskimäärin ole vähentäneet. Punaista lihaa suositeltiin vähentämään jo silloin ainakin kahdesta seuraavasta syystä; Punaisen lihan kulutuksen oletettiin lisäävän syövän riskiä, ja lisäksi punainen liha sisältää, silloin vaaralliseksi oletettua, tyydyttynyttä rasvaa. (Fortune.)

Tästä huomattavasta elämäntapa muutoksesta huolimatta krooniset sairaudet, syöpä ja verisuonisairaudet yleistyvät edelleen (NationalHealthCouncil). Lisäksi samalla kun punaisen lihan kulutus lähti laskuun, liikalihavien määrä alkoi kasvaa nopeasti. Vuoteen 1975 verrattuna liikalihavien määrä on kolminkertaistunut (WHO). Tämä on tosin vain korrelaatio, josta ei tule vetää suuria johtopäätöksiä, paitsi ehkä sen että punaisen lihan vähentäminen ei ole ollut ratkaiseva tekijä liikalihavuuden vähentämiseksi väestötasolla. Punaisen lihan pois jättäminen voi toki olla oikea päätös ja ratkaiseva tekijä joillekin yksilöille.

Punainen liha, syöpä ja kuolleisuus tarkastelussa väestötutkimuksissa

Punainen liha oli otsikoissa muutama vuosi takaperin, kun muutama mittava ja pitkään jatkunut tutkimus valmistui. Näissä Yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa punaisen lihan syönti yhdistettiin korkeampaan mahdollisuuteen sairastua syöpään ja myös suurempaan kuolleisuuteen (Rashmi. ym. 2009, Pan. ym. 2012). Toisessa näistä tutkimuksista oli jopa 500 000 osallistujaa ja se kesti 24 vuotta.

Näiden ja noin 800 muun tutkimuksen perusteella, WHO-organisaatio on listannut punaisen lihan todennäköisesti syöpää aiheuttavaksi tekijäksi. Tämä tarkoittaa, että punaisen lihan syönti saattaa olla yhteydessä kohonneeseen syöpäriskiin, mutta sitä ei voida sanoa varmuudella. WHO-organisaation nettisivut vielä erikseen toteavat, että punaisen lihan syöntiä ei ole todettu syöpää aiheuttavaksi tekijäksi (WHO). Mikä selittää WHO-organisaation epävarmuuden punaisen lihan syönnin yhteydestä syöpään vielä 800 tutkimuksen jälkeen? Jos punaisen lihan syönnin yhteydestä syöpään ei ole löytynyt 800 tutkimuksessa varmuutta, eikö se tarkoita että yhteyttä syöpään ei ole, tai se on hyvin lievä?

Prosessoitu liha tutkimuksissa

Tutkimukset tarkastelivat myös prosessoidun lihan syönnin terveysvaikutuksia, ja sen todettiinkin altistavan todennäköisemmin syövälle kuin punainen liha. Prosessoidussa lihassa on tosin lukuisia muita tekijöitä, itse punaisen lihan lisäksi, jotka voivat aiheuttaa syöpää ja terveysongelmia. Prosessoitu liha on usein vanhempaa, siinä on enemmän lisäaineita, sokeria, suolaa ja verensokerin heilahtelua aiheuttavia nopeita hiilihydraatteja. Eräs tutkimusten heikkous on se että ei ole selkeää rajaa prosessoidun ja ei prosessoidun lihan välillä, ja ainakin yksi tutkimuksista luki hampurilaiset, hot dogit, pitsat ja lasagnet punainen liha -kategoriaan (Rashmi. ym. 2009).

Punaisen lihan kulutuksen yhteyttä terveyteen on tutkittu myös Aasiassa ja Euroopassa, joissa yllättäen löytyi jopa täysin vastakkaisia tuloksia. Tutkimukset olivat myös mittavia väestötutkimuksia ja kestivät parhaimmillaan toistakymmentä vuotta. Eurooppalaiseen tutkimukseen osallistui 450 000 ihmistä 13 vuoden ajan, kun taas aasialaiseen tutkimukseen 300 000 ihmistä noin 16 vuoden ajan (Rohrmann. ym. 2013, Lee. ym. 2013). Kummassakaan tutkimuksessa ei todettu punaisen lihan lisäävän kuolleisuutta tai syöpää. Aasialaisessa tutkimuksessa suurempi punaisen lihan kulutus jopa vähensi kuolleisuutta. Prosessoidun lihan kulutuksen taas havaittiin edelleen olevan yhteydessä kohonneeseen syöpä ja kuolleisuus riskiin. (Lee. ym. 2013.) Myös Sveitsiläisessä väestötutkimuksessa yhteyttä syöpään tai kohonneeseen kuolleisuuden riskiin ei löydetty (Kappeler. ym. 2013).

Punaisen lihan valmistus eri kulttuureissa

Mikä voi selittää eron Yhdysvaltalaisten, Aasialaisten ja Eurooppalaisten tutkimusten tuloksien välillä? Miten samaa asiaa tutkivat tutkimukset voivat saada täysin päinvastaisia tuloksia eri osissa maapalloa? Eikö punainen liha ole kuitenkin aina punaista lihaa?

Ainakin alueen ruokakulttuuri, valmistustapa ja maatalous käytännöt vaikuttavat tutkimusten tuloksiin. Esimerkiksi Aasiassa suositaan eläimistä eri osia kuin länsimaissa. Sisäelimet ja luiset osat ovat Aasiassa suositumpia ja jopa kalliimpia kuin länsimaissa arvostettu pihviliha. Länsimaalaisten mielestä ajatus vatsalaukun, maksan tai jopa kananvarpaiden syömisestä voi tuntua lähinnä ällöttävältä, mutta Aasiassa ne ovat monen arkipäiväistä herkkua. Sisäelimet, kuten maksa, ovat eläimen ravintorikkaimpia osia. Tämä on helppo todeta selaamalla mitä tahansa ravintotietoja sisältävää sivua, kuten Fineliä. Yhdysvalloissa iso osa punaisesta lihasta taas on jauhelihaa tai pihviä ja syödään sämpylöiden välissä tai grillattuna. Economist uutisoi keskiverto yhdysvaltalaisen syövän jopa kolme hampurilaista viikossa (Economist. 1997).

Ruoka myös usein valmistetaan eri tavalla länsimaissa kuin esimerkiksi Aasiassa. Aasiassa suositaan keittämistä tai hauduttamista, kun taas länsimaissa grillaaminen ja paistaminen ovat yleisempiä valmistustapoja. Etenkin grillatessa lihaan tulee potentiaalisesti vaarallisia PAH-yhdisteitä palavasta hiilestä ja ruuasta. PAH-yhdisteet saattavat aiheuttaa syöpää ainakin suurissa annostuksissa, mutta on kyseenalaista riittääkö ruuasta saadut määrät aiheuttamaan terveyshaittoja. (EPA.) Grillatun ruuan PAH-yhdiste pitoisuus riippuu ainakin siitä, kuinka hiiltyneestä makkarasta tykkää.

Punaisen lihan valmistuslämpötilan vaikutus sen sulavuuteen

Eräässä tutkimuksessa havaittiin lihan sulavuuden olevan parhaimmillaan, kun liha kypsennettiin 75 celcius asteen lämpötilassa. Tässä lämpötilassa lihan proteiinit denaturoituvat, eli tavallaan aukeavat, lämmön vaikutuksesta, jolloin ruuansulatusentsyymit pääsevät niihin käsiksi. Alemmissa lämpötiloissa proteiinit eivät denaturoidu yhtä tehokkaasti, kun taas suuremmissa lämpötiloissa proteiinit voivat vahingoittua ja kasaantua rykelmiksi, jotka haittaavat ruuansulatusentsyymien toimintaa. (Bax. ym. 2013.)

Valmistustavasta riippumatta punaisen lihan sulavuus on ollut tutkimuksissa hyvä. Tutkimuksesta riippuen 85 – 95 % lihasta on imeytynyt ennen sen päätymistä paksusuoleen (Silvester. ym. 1995, Bax. ym. 2013). Kun bakteerit käyttävät lihaa ravinnokseen voi syntyä karsinogeenisia aineita, mutta koska hyvin pieni määrä sulamatonta lihaa päätyy paksusuoleen, on kyseenalaista riittääkö se aiheuttamaan paksusuolen syöpää (Silvester. ym. 1995).

Eroja punaisen lihan tuotannossa eri kulttuureissa

Yhdysvaltojen ja Euroopan lihateollisuuden välillä on kolme ratkaisevaa eroa. Ensimmäinen ero on hormonien käyttö. Yhdysvalloissa hormonien syöttäminen karjalle kasvun nopeuttamiseksi on sallittu, kun taas Euroopassa hormonien käyttö lihateollisuudessa on laitonta. Euroopassa kasvatettu liha on siis ainakin teoriassa vapaata hormoneista. Ei ole tosin varmuutta miten hormoneilla kasvatetun lihan syöminen vaikuttaa ihmiseen, mutta on vaikea uskoa, että se ainakaan tekisi lihasta terveellisempää. EU on kieltänyt hormoneiden käytön lihateollisuudessa, koska osa hormoneista saattaa levitä luontoon (Wikipedia. 2018).

Toinen ero on antibioottien käyttö. Euroopassa antibiootteja käytetään lihateollisuudessa huomattavasti vähemmän kuin Yhdysvalloissa, esimerkiksi Skandinaviassa antibiootteja käytetään erityisen vähän (Euractiv). Yhdysvalloissa antibiootteja käytetään arviolta huikeat 3 100 mg per kilogramma lihaa (MeatInstitute, Wikipedia). Vastaava luku Ruotsille on 13,6 mg/kg ja Suomella 24 mg/kg (Euractiv). Eniten antibiootteja Euroopassa käyttää Kypros, joka käyttää noin 408 mg antibiootteja kilogrammaa lihaa kohti. Antibiootit saavat eläimet kasvamaan isommiksi ja torjuvat myös joitain tauteja ahtaissa tiloissa. Toisaalta liiallinen antibioottien käyttö aiheuttaa superbakteerien yleistymistä, jolloin ne eivät enää tepsi kyseisiin bakteereihin. (Wikipedia. 2018.) Euroopan ja erityisesti Skandinavian pienempi tarve antibiooteille on osoitus eläinten paremmasta kohtelusta ja terveydestä.

Kolmas ero tulee karjan ruokavaliosta. Yhdysvalloissa lihateollisuus ruokkii karjaa paljon geenimuunnellulla soijalla ja maissilla laiduntamisen sijaan, joita myös tuotetaan pääasiassa Yhdysvalloissa ja Brasiliassa (Statistica 2018). Etenkin geenimuunneltuja viljoja viljellessä käytetään paljon torjunta-aineita. Myrkyt päätyvät karjan syötäväksi rehun mukana, ja osa myrkyistä kerääntyy eläimen rasvakudokseen. (SustainableTable.) Geenimuunneltu rehu ei ole ainakaan vielä yhtä yleisessä käytössä Suomessa tai muualla Euroopassa. Esimerkiksi Norja on kieltänyt kokonaan gm-rehun maahantuonnin ja viljelyn. Lisäksi gm-viljelyyn suhtaudutaan hyvin varovaisesti muuallakin Euroopassa, ja moni maa on käytännössä geenimuunnellusta viljelystä vapaata. (gmovapaa. tuotteet. 2018, gmovapaa. laki. 2018).

Euroopassa ja jopa Suomen kylmissä olosuhteissa osa karjan ruuasta tuotetaan samassa maassa, tai karja syö suoraan laitumelta. Esimerkiksi Tamminen kommentoi seuraavasti heidän karjan ruokintaa: ”Rotukarja sopimustiloillamme emolehmät laiduntavat vasikoineen laitumella keväästä syksyyn, syöden laidunnurmea. Tänä aikana vasikat saavat luonnollisesti ravintonsa emolehmän maidosta. Laidunkausi jatkuu niin pitkään kuin sää ja olosuhteet suosivat, toukokuusta syys- lokakuuhun, ja joskus jopa pidempään. Sisäruokintakaudella karja kerätään pihattoihin joissa niille on tarjolla suoja sateelta ja tuulelta. Karjalla on mahdollisuus käyskennellä vapaana myös sydäntalvella ulkona aitauksissaan, jotka sijaitsevat pihattojen yhteydessä. Talviajan ruokinta perustuu karkearehuun, eli säilörehuun ja heinään, joka on yleensä tuotettu omilla- tai lähitilan pelloilla varastoon. Teuraaksi kasvatettavat sonnit saavat lisäksi myös viljaa.”

Ruokavalio seuraavien väestötutkimusten haasteissa

Lihan kulutusta tarkastelevien tutkimusten ristiriitaiset tulokset voivat selittyä osittain ruokakulttuuri ja tuotanto eroilla.  Toisaalta myös osassa tutkimuksista tutkimusten metodeissa on ongelmia. Ne liittyvät pääasiassa tutkimusten tapaan kerätä tietoa osallistujilta kyselyillä. Seuraavaksi käyn läpi neljä tulosten luotettavuuteen vaikuttavaa seikkaa.

Ensimmäinen ja tärkein syy miksi ruokavaliota tarkastelevat väestötutkimukset eivät tuota tarkkoja tuloksia, johtuu ihmisten lukuisista tutkimuksen tuloksiin vaikuttavista elämäntavoista. Esimerkiksi ihmiset, jotka pitävät itsestään hyvää huolta, syövät vitamiininsa, eivät polta, kuntoilevat, ja todennäköisesti myös välttävät punaista lihaa. He siis tekevät useita asioita, jotka yleisesti mielletään terveyttä edistäviksi. Vastaavasti ihmiset, jotka söivät eniten punaista lihaa tutkimuksissa, todennäköisesti omasivat monia epäterveellisiä elämäntapoja, koska punaisen lihan syönti mielletään yleisesti epäterveelliseksi.

Toinen ongelma väestötutkimuksissa on että ne luottavat harvoin tehtäviin kyselyihin. Esimerkiksi Meat intake and mortality: a prospective study of over half a million people tutkimuksessa osallistujat täyttivät ruokavalio kyselyn vain kerran kymmenen vuotta kestävän tutkimuksen alussa. Ruokavaliokyselyssä kysyttiin, mitä he ovat syöneet ja kuinka isoissa annoksissa viimeisen kuukauden aikana. Monelle tosin tuottaa vaikeuksia muistaa mitä söi aamupalaksi, saati arvioida tarkasti kuinka paljon. Miten ihmeessä joku voisi luotettavasti arvioida mitä on syönyt viimeisen kuukauden aikana, ja kenen ruokailutottumukset pysyvät samoina 10 vuoden ajan? Kyselyillä tutkijat kykenevät tekemään suuria ja pitkäkestoisia tutkimuksia kohtuullisella budjetilla, mutta tulosten luotettavuus kärsii.

Kolmas ongelma kyselyissä on, että kaikki ihmiset eivät vastaa kyselyihin. Tarvitaan tietynlainen ihmispersoona, joka ottaa aikaa kyselyihin vastaamiseen, ja kenet kysely ylipäätään saavuttaa. Kaikkein kiireisimmillä ihmisillä tuskin on edes kyselyille aikaa, joten he sulkeutuvat heti pois tutkimuksesta. Moni myös täyttää kyselyn huolimattomasti koska ne saattavat ovat todella pitkiä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa suoritetussa punaisen lihan käyttöä tutkivassa tutkimuksessa kysyttiin jopa 124 kysymystä kerralla (Rashmi. ym. 2009).

Neljäs ongelma kyselyissä on että ihmiset saattavat kaunistella elämäntapojaan. On todennäköistä että ihmiset kirjaavat tekevänsä heidän henkilökohtaisten uskomustensa perusteella terveellisempiä elämäntapoja. Esimeriksi aliarvioivat heidän punaisen lihan kulutuksen, tai yliarvioivat kuinka paljon ovat syöneet salaattia. Tämä on tyypillinen ongelma kun tutkittavat raportoivat tiedot itse. (Wikipedia. 2018).

Punainen liha ei todennäköisesti aiheuta syöpää tai muita terveyshaittoja

Mielestäni näiden tutkimusten perusteella ei ole perusteltua väittää, että kohtuullinen punaisen lihan syönti aiheuttaisi terveysriskejä Suomessa, kunhan liha ei ole prosessoitua. WHO-organisaatio on listannut punaisen lihan syönnin todennäköisesti syöpää aiheuttavaksi tekijäksi, mutta samalla toteavat, että sitä ei ole todettu syöpää aiheuttavaksi tekijäksi varmuudella.

Punaisen lihan syönnistä tehdyt väestötutkimukset eivät ole kovin luotettavia, sillä ne luottavat usein väestötutkimuksiin, satunnaistettujen vertailukokeiden sijasta. Lisäksi määritelmä punaisesta lihasta vaihtelee tutkimusten välillä, kuten myös eri kulttuureissa punaisen lihan valmistustapa. Mahdollisesti näiden seikkojen takia tutkimusten tulokset ovat jopa päinvastaisia kun verrataan esimerkiksi Aasiaa ja Yhdysvaltoja.

Tietenkin kaikkea tulee syödä kohtuudella ja oman harkinnan mukaan. En tarkoita että punaista lihaa kannattaisi syödä surutta tai edes joka päivä tai viikko. Se on jokaisen henkilökohtainen valinta. Liha ei todennäköisesti ole epäterveellistä, mutta on kuitenkin tärkeää varmistaa lihateollisuuden eettisyys ja eläinten hyvät olot. Eettisesti ja fiksusti tuotettu punainen liha on todennäköisemmin terveellistä ja myös ympäristölle hyväksi.

Kiitos lukemisesta! Palaute otetaan mielellään vastaan, oli se sitten risuja ja ruusuja. Olisin kiitollinen jos jaat tai kommentoit artikkelia.